Pohjoisessa taas

Paluuni tänne oli taas yhtä suurta seikkailua. Lähdin innolla paluumatkalle rinkka täynnä Suomi-ruokaa, uusia vaatteita ja retkeilytarvikkeita, odottaen mukavia lentomatkoja ja tietäen pääseväni pian keskelle suloista pimeyttä. Kaikki menikin hyvin kunnes koitti koneen vaihto Oslossa. Nyt tiedän, että 45 minuuttia ei kovinkaan hyvin riitä siihen, että odottelee matkatavaransa ulos koneesta, vie ne tullin läpi, raahaa niitä ympäri Gardermoenia SAS:n baggage dropiin, jonottaa turvatarkastukseen ja juoksee kipeällä nilkalla jollekin hyvin kaukaiselle lähtöportille päästäkseen vielä seuraavalle lennolle. Ehdin mukaan viime hetkillä ja istuin paikoilleni hyvin pahantuulisena. Huono tuuleni kuitenkin hävisi viimeistään silloin, kun nousimme taivaalle yhtäaikaa kauniin oranssin aamuauringon kanssa ja kone kaartoi kohti pohjoista jättäen auringon selkämme taa. Juuri oikea suunta minulle! Saapuessamme Tromssaan vajaat pari tuntia myöhemmin aurinko oli myös ehtinyt laskea ja minä hymyillä viimeisille auringonsäteille, jotka tulen seuraavaan pariin kuukauteen näkemään. Sekä Tromssaan saavuttaessa että sieltä lähdettäessä saimme lisäksi kokea aivan mahtavan kaupunkikierroksen Tromssan yllä. Matkalla kohti Huippuvuoria päivänvalo muuttui polaariyöksi ja reagoin siihen nukahtamalla. Huippuvuorilla satoi lunta, olin onnellinen ollessani perillä. Oli mahtavaa nähdä taas tuttuja ja olla kotona.