Uudenvuodentemmellyksissä nyrjähtänyt nilkkani on hidastanut vauhtiani ensimmäisellä Huippisviikolla. Todella turhauttavaa. Pimeys ja jäätikön puuterilumet houkuttelevat hiihtämään, kiipeilyseinä kutsuu testaamaan uusia kiipeilykenkiä ja kaverit pyyhältävät milloin missäkin aktiviteeteissa, mutta minä en pysty tekemään juuri mitään. Turvallisuuskurssin sentään kävin sisukkaasti läpi, selvisin jopa koko päivän kestäneestä harjoituksesta jäätiköllä. Nilkka on kuitenkin parantunut hitaasti mutta varmasti, tänään uskalsin vihdoin kokeilla kiipeilyä.
Huippuvuorilla on kuitenkin ihanaa sairastaa. Kuten etukäteen arvasinkin, sääliä ja sympatiaa on riittänyt. Nilkkani vointia on kyselty lukemattomat kerrat ja olen saanut testattavaksi milloin minkäkin geelin tai tukisiteen. Jos sympatialla parannettaisiin vääntyneitä nilkkoja, omani olisi ollut täysin kunnossa jo aikoja sitten.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Olipa huojentavaa kuulla. Ja kadehdimme täällä rännän ja kuran keskellä noitas talvi-ilojasi.
Kiitos kun kävit joululahjanamme. Nyt olemme jo saaneet joulukrumeluurit takaisin odottamaan seuraavaa joulua. Ja Huset on kokonaan syöty!
Lähetä kommentti