Eilen illalla lähdimme kolmen tytön Suomi-Norja-Tanska-ryhmittymällä jäätikölle hiihtämään. Edellispäivän lumimyräkkä oli vaihtunut kirkkaaseen tähtitaivaaseen, parempaa hiihtokeliä ei olisi voinut toivoa. Pimeys ja hiljaisuus...kaunista. Kovin pitkälle emme kuitenkaan päässeet, sillä meillä oli suksiongelmia. Ensin harmitti kääntyä takaisin niin alkumatkasta, mutta sitten näimme revontulet. Koko taivas liekehti vihreänä. Kun olimme päässeet onnellisesti takaisin ja juoneet kupilliset kuumaa kaakaota, päätin vielä lähteä ulos katsomaan ja kuvaamaan revontulia. Kuvista ei tullut kovin onnistuneita, mutta itse tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että revontulet täällä ovat kauneinta mitä tulen ikinä näkemään.
Revontulia vuorten yllä (ja ellen ihan erehdy, kuvassa näkyy myös Härän tähdistö)
5 kommenttia:
Oijoi!! Ihana kun kirjoitat Sieltä:) Tulee ihan kylmänväreet, kun näin saa vähän myötäelää tunnelmiasi.. taianomaista kerrassaan, eikä paluusi ihmetytä ollenkaan.
Saanko muuten linkittää sut?
Ja siis ymmärrän, jos en saa.
Hei,
saat toki linkittää mut! :)
Kiitos:) Yritän itsekin aktivoitua..
Heippa Eevuska! Jos tämä tulee perille, niin mama on onnistunut yön pimeinä tunteina ylittämään itsensä ja tekniset haasteet. Ihanaa kuulla, miten olet taas "kotonasi" siellä. Iltaisin usein hiiviskelen pihalla ja katselen kuuta ajatellen, että sama kuu se siellä Sinullekin näkyy.
Lähetä kommentti