Tänään perjantai-iltani ei todellakaan ole yhtä vauhdikas kuin yleensä, mutta nyt se sopii minulle mainiosti! Varmaankin ensimmäistä kertaa huippishistoriani aikana keittiö on vain minun käytössäni koko illan ja pääsen viettämään rauhallista koti-iltaa yksinäni. Sohva, telkkaria ja popcornia. Ah ihanuutta! Omat hetket ovat täällä melko harvassa ja siksi niistä osaakin ihan uudella tavalla riemuita.
Iloitsen myös alkavasta viikonlopusta, vaikka luultavasti suuri osa siitä kuluukin koululla. Kaksi seuraavaa viikkoa tulevat olemaan työntäyteisiä, sillä sen jälkeen gradun pitäisi olla niin valmiina, että voin hyvällä omallatunnolla lähteä kymmeneksi päiväksi Itävaltaan hurvittelemaan. Lomalla en halua ajatella rajakerrosta, lämmön voita, turbulenssia, stabiilisuutta, en mastoja enkä mittareita.
perjantai 18. heinäkuuta 2008
maanantai 7. heinäkuuta 2008
Elämää ja graduntekoa...
Niin, ehkä elämää on ollut vähän liikaakin, sillä gradunteko on välillä jäänyt selväksi kakkoseksi. Nyt olen alkanut huomata, että on se gradukin jossain vaiheessa väännettävä. Siksiköhän blogini on elänyt melkoista hiljaiseloa viime aikoina? Yritän parantaa tapani, taas kerran, joten toivottavasti musta kuuluu jatkossa edes vähän enemmän!
tiistai 13. toukokuuta 2008
Maitoa ja kelkkani tuho
Nyt seuraa sekalaisia huomioitani tänään.
Maito on tunnetusti Huippuvuorilla kallista ja kunnon maidon litrahinta on lähempänä kolmea kuin kahta euroa. Vajaalla kahdella eurolla saa sitten forevermilkiä, jota ei kyllä sinällään pysty juomaan, on se niin oudon makuista. Eilen ja tänään maito oli kuitenkin tarjouksessa 5 kruunua/litra, ja minähän ostin paljon maitoa. Ja koska en ole pitkään aikaan saanut juoda oikeaa maitoa, olen innoissani tuhonnut sitä pari litraa päivässä. Nyt on melkoinen ähky.
Kelkkakausi on pian päättymässä. Ei pelkästään sen takia, että keskustassa ajaminen alkaa jo muistuttaa vesiurheilua, vaan myös siksi että kelkkani tela vetelee viimeisiään. Huomasin tänään, että se on melkein riekaleina. Harmittaa hiukan, koska uusi tela maksaa enemmän kuin koko kelkka muuten. Tuskin sitä saa enää myytyäkään tuossa kunnossa. No, onneksi tämä tapahtui kauden loppupuolella.
Maito on tunnetusti Huippuvuorilla kallista ja kunnon maidon litrahinta on lähempänä kolmea kuin kahta euroa. Vajaalla kahdella eurolla saa sitten forevermilkiä, jota ei kyllä sinällään pysty juomaan, on se niin oudon makuista. Eilen ja tänään maito oli kuitenkin tarjouksessa 5 kruunua/litra, ja minähän ostin paljon maitoa. Ja koska en ole pitkään aikaan saanut juoda oikeaa maitoa, olen innoissani tuhonnut sitä pari litraa päivässä. Nyt on melkoinen ähky.
Kelkkakausi on pian päättymässä. Ei pelkästään sen takia, että keskustassa ajaminen alkaa jo muistuttaa vesiurheilua, vaan myös siksi että kelkkani tela vetelee viimeisiään. Huomasin tänään, että se on melkein riekaleina. Harmittaa hiukan, koska uusi tela maksaa enemmän kuin koko kelkka muuten. Tuskin sitä saa enää myytyäkään tuossa kunnossa. No, onneksi tämä tapahtui kauden loppupuolella.
torstai 1. toukokuuta 2008
Hauskaa vappua!
Kevät tuntuu saapuneen vihdoin Huippiksillekin. Muuttolinnut palaavat, tiet alkavat olla jo osin sulana ja juhlitaan vappua! Vappuaatto kului synttärijuhlien ja kakun merkeissä keittiössämme. Juhlat jatkuivat myöhään ja olivat riehakkaat, mutta suomalaisesta vappujuhlinnasta poiketen meitä villitsi vain väsymys ja hyvä seura. Hyvä, että näinkin voi joskus juhlia.
Me suomalaiset jouduimme kovasti selittelemään vapunjuhlintaintoamme, muualla päivä ei ilmeisesti ole samanlainen karnevaali kuin Suomessa. Vaikka Norjassakin vappu on vapaapäivä, niin eipä täällä vappua pahemmin juhlisteta. Teimme sentään simaa, josta tuli oikein hyvää, jopa muiden mielestä. Nyt sitä on pullokaupalla jäljellä. Ylioppilaslakkia oli kovin ikävä, vaikka hassultahan se täällä olisi näyttänyt.

Vapunpäivänä halusimme lähteä piknikille jonnekin vuorenhuipulle. Lähdimmekin aamulla hiihtämään ylös Sarkofagenille, vaikka edellispäivien auringonpaiste olikin vaihtunut pilviin ja lumisateeseen. Hiukan erilainen vappukeli kuin Suomessa! Piknikeväät maistuivat kuitenkin hyvältä, vaikka sormet niitä syödessä kylmettyivätkin.

No, tietysti juuri takaisin päästyämme aurinko taas näyttäytyi ja nyt ulkona on aurinkoinen kevätpäivä. Vapunpäiväni ohjelmaan kuului myös alumiinifolion teippaaminen ikkunaan. Mun huoneeseenhan ei mikään keskiyön aurinko paista! Valitettavasti en osannut tehdä folioviritelmästäni mitään avattavaa versiota, joten nyt huoneeni on pimeä yötäpäivää. Vapunpäivä jatkuu nyt sisätiloissa laiskotellen. Hauskaa vappua kaikille!
Me suomalaiset jouduimme kovasti selittelemään vapunjuhlintaintoamme, muualla päivä ei ilmeisesti ole samanlainen karnevaali kuin Suomessa. Vaikka Norjassakin vappu on vapaapäivä, niin eipä täällä vappua pahemmin juhlisteta. Teimme sentään simaa, josta tuli oikein hyvää, jopa muiden mielestä. Nyt sitä on pullokaupalla jäljellä. Ylioppilaslakkia oli kovin ikävä, vaikka hassultahan se täällä olisi näyttänyt.
Vapunpäivänä halusimme lähteä piknikille jonnekin vuorenhuipulle. Lähdimmekin aamulla hiihtämään ylös Sarkofagenille, vaikka edellispäivien auringonpaiste olikin vaihtunut pilviin ja lumisateeseen. Hiukan erilainen vappukeli kuin Suomessa! Piknikeväät maistuivat kuitenkin hyvältä, vaikka sormet niitä syödessä kylmettyivätkin.
No, tietysti juuri takaisin päästyämme aurinko taas näyttäytyi ja nyt ulkona on aurinkoinen kevätpäivä. Vapunpäiväni ohjelmaan kuului myös alumiinifolion teippaaminen ikkunaan. Mun huoneeseenhan ei mikään keskiyön aurinko paista! Valitettavasti en osannut tehdä folioviritelmästäni mitään avattavaa versiota, joten nyt huoneeni on pimeä yötäpäivää. Vapunpäivä jatkuu nyt sisätiloissa laiskotellen. Hauskaa vappua kaikille!
sunnuntai 27. huhtikuuta 2008
Onnenhetkiä
Nyt tiedän, millaista on elää hetkessä. Silloin maailmaan mahtuu vain auringonpaiste, sininen taivas, valkoiset vuoret ja moottorikelkka alla, silloin tuntuu siltä ettei mikään murhe voi tavoittaa. On melkein pakko huutaa ääneen onnesta, kun saa olla juuri silloin, juuri siinä.
Viime torstain kelkkaretki oli täynnä tällaisia hetkiä. Päivä oli aurinkoinen ja upea, kun iltapäivällä lähdimme kaverini kanssa pienelle kelkkaretkelle. Ajoimme Colesbuktaan, jossa on taas yksi hylätty venäläinen kaivoskylä. Maisemat olivat upeat ja meri kauniisti jäässä. Kiertelimme rakennuksia sekä nautimme piknikistä ja kovasti jo lämmittävästä auringosta.



Viime torstain kelkkaretki oli täynnä tällaisia hetkiä. Päivä oli aurinkoinen ja upea, kun iltapäivällä lähdimme kaverini kanssa pienelle kelkkaretkelle. Ajoimme Colesbuktaan, jossa on taas yksi hylätty venäläinen kaivoskylä. Maisemat olivat upeat ja meri kauniisti jäässä. Kiertelimme rakennuksia sekä nautimme piknikistä ja kovasti jo lämmittävästä auringosta.
maanantai 21. huhtikuuta 2008
Kohti itää!
Seuraavat kuukaudet nautimme keskiyön auringosta, sillä viime viikonloppuna aurinko laski viimeisen kerran ennen elokuun loppua. Ja mikä olisikaan ollut parempi tapa juhlistaa jatkuvasti horisontin yläpuolella hehkuvaa aurinkoa kuin lauantainen kelkkaretki itärannikolle.
Parempaa säätä ei retkellemme olisi voinut toivoa. Keväinen aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmittikin jo sen verran, että kelkkahaalarissa oli välillä tukalat oltavat. Aiemmin viikolla runsain määrin satanut puuterilumi teki maisemat ihanan pehmeän näköisiksi. Tosin ajaminen pehmeässä lumessa sai kelkan välillä heittelehtimään niin, että vielä reissusta palattuammekin tuntui kuin olisin ollut merisairas...
Ajoimme itärannikolle leveitä laaksoja pitkin ihastellen ympärillä kohoavia vuoria ja pysähdellen valokuvaustauoille. Itärannikolle saapuminen oli hieno hetki, idässä päin näkyi vain loputtomasti merijäätä. Ajoimme kauniin jäätikön edustalle ja pidimme lounastauon nauttien auringonpaisteesta ja uskomattoman kirkkaista maisemista. Suomalainen ruisleipä maistui niissä maisemissa erityisen hyvältä.
Parempaa säätä ei retkellemme olisi voinut toivoa. Keväinen aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmittikin jo sen verran, että kelkkahaalarissa oli välillä tukalat oltavat. Aiemmin viikolla runsain määrin satanut puuterilumi teki maisemat ihanan pehmeän näköisiksi. Tosin ajaminen pehmeässä lumessa sai kelkan välillä heittelehtimään niin, että vielä reissusta palattuammekin tuntui kuin olisin ollut merisairas...
Ajoimme itärannikolle leveitä laaksoja pitkin ihastellen ympärillä kohoavia vuoria ja pysähdellen valokuvaustauoille. Itärannikolle saapuminen oli hieno hetki, idässä päin näkyi vain loputtomasti merijäätä. Ajoimme kauniin jäätikön edustalle ja pidimme lounastauon nauttien auringonpaisteesta ja uskomattoman kirkkaista maisemista. Suomalainen ruisleipä maistui niissä maisemissa erityisen hyvältä.
Reissumme kruunasi se, kun ennen kotimatkaa bongasimme vielä jääkarhuemon ja kaksi pentua! Olimme oikein turvallisen etäisyyden päässä, mutta tajusin silti, että ensimmäistä kertaa näin jääkarhun niin, etten ollut turvassa laivassa. Huikea kokemus.
tiistai 1. huhtikuuta 2008
Pääsiäisen aika
Hui, kokonainen kuukausi vierähtänyt ilman ainuttakaan blogitekstiä! Kuukaudessa ehtii sattua ja tapahtua ja kaikkea on mahdotonta kertoa, joten päätin nyt kertoilla lähinnä pääsiäisen tapahtumista. Kiitos kuitenkin vielä maaliskuun alun vierailijoilleni, toitte paljon iloa mukananne. Ja vaikka kovasti pelkäsin, että noin lyhyiden vierailujen aikana ei pääse kiinni tunnelmaan, vierailijani tuntuivat nauttivan kovasti. Mielestäni Huippuvuorten lumo avautuu hitaasti, mutta kun sen valtaan kerran joutuu, paluuta entiseen ei ole :)
Ja nyt siis pääsiäiseeni. Pääsiäisviikko alkoi maanantai-illan upealla kelkkareissulla kylmässä säässä ja hohtavissa maisemissa. Kelkkakin toimi mainiosti!
Upeita maisemia kelkkareissultamme
Keskiviikkona pääsin toteuttamaan yhden retkihaaveeni, kun lähdimme hiihtämään Grumantbyeniin, hylättyyn venäläiseen kaivoskylään. Matkaa sinne ei ole kuin ehkäpä 15 kilometriä, mutta kaksi kertaa ylös ja alas vuorenrinnettä otti koville ja aikaa meillä kuluikin reissuun kahdeksan tuntia. Perille päästyämme olimme kovin väsyneitä ja kylmissämme eikä valokuvaus tai Grumantbyenin kolmen autiotalon tarkempi tutkiminen tullut mieleenkään. Majoittauduimme yhteen rakennuksista ja sukelsimme pian makuupussien lämpöön. Ruoka lämmitti ja palautti osan energiasta. Jaksoimmekin vielä aloittaa pelin, jossa pitää keksiä maa tai kaupunki, joka alkaa samalla kirjaimella kuin mihin edellinen ehdotus päättyy. Illan pimentyessä ja maiden ja kaupunkien käydessä yhä harvemmiksi taisimme kaikki nukahtaa kesken pelin. Yö oli kylmä, pakkanen taisi paukkua -20 asteen kylmemmällä puolella, mutta nukuin untuvapussissani suht makoisasti. Aamulla saimme tavarat kasaan ennätysajassa ja lähdimme paluumatkalle. Alkumatkan hiihdimme melkoista kyytiä saadaksemme kylmästä kohmeiset varpaat ja sormet taas lämpimiksi. Paluumatkasimme eri reittiä ja hiihto aurinkoisissa talvimaisemissa sai ainakin minut todella hyvälle tuulelle. (No, täytyy kai vielä tunnustaa, että loppumatka taittui taksilla.) Mainio reissu! Haluaisin vielä toisen kerran tehdä reissun Grumantiin, ehkä kesällä, kävellen.
Majapaikkamme Grumantbyenissä
Hiihtoa ihanissa talvimaisemissa
Pääsiäisnamujamme
Iglu on melkein valmis!
Niin hienon iglun saimme aikaan, että pääsiäismaanantai-illan vietimme iglussa juoden termariteetä (ja vähän viskiäkin).
Pääsiäinen oli siis oikein rentouttava, täynnä retkiä, ihmisiä, aurinkoa, lunta, elämää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)