Kauan odotettu auringonpimennys näkyi onneksi hienosti, ohuen pilviverhon takaa. 93 % Auringosta oli kuun takana piilossa, hiukan vielä pohjoisemmaksi kun olisi päässyt niin pimennys olisi näkynyt täydellisenä. Hiukan pettynyt olin, kun ei tullutkaan pimeää, ei edes hämärää. Valo oli vain jotenkin tavallista valjumpaa.
Hyvä että elämässä on tuollaisia pieniä iloja, nyt todella tarvitsen niitä. Kaksi viimeistä viikkoa olen ahertanut gradun parissa kuin viimeistä päivää. Vajaat kahdeksantuntiset päiväni viikonloppuvapaineen ovat vaihtuneet ensin kymmentuntisiksi, sitten kaksitoistatuntisiksi kirjoitus- ja laskusessioiksi ilman vapaapäiviä. Elän koululla, kotona käyn vain nukkumassa. Ikinä en ole näin stressaantuneessa tilassa ollut. Onneksi ensi viikolla alkaa Itävallan loma!
Hyvä että elämässä on tuollaisia pieniä iloja, nyt todella tarvitsen niitä. Kaksi viimeistä viikkoa olen ahertanut gradun parissa kuin viimeistä päivää. Vajaat kahdeksantuntiset päiväni viikonloppuvapaineen ovat vaihtuneet ensin kymmentuntisiksi, sitten kaksitoistatuntisiksi kirjoitus- ja laskusessioiksi ilman vapaapäiviä. Elän koululla, kotona käyn vain nukkumassa. Ikinä en ole näin stressaantuneessa tilassa ollut. Onneksi ensi viikolla alkaa Itävallan loma!
Siinä se nyt pimenee
2 kommenttia:
Sinulle on osunut siellä Huippiksilla melkoisia extreme-kokemuksia, kuten tämä auringonpimennys ja maanjäristys. Ja sumu, joka pysäyttää lentoliikenteen moneksi päiväksi ja saattaa saaren lentoaseman kaaokseen.
Mutta onneksi pääsit lopulta lomalle. Olkoon se extreme-nautinto hurjan aherruksesi jälkeen.
Heijokosäootsuomessa?!! Jokonähään? :) Mä paluumuutin eilen Hkiin.
Ahmin viimeisimmät bloggaukses vasta nyt, kun neljän kuukauden Rajoittuneen netin käytön jälkeen oon päässyt tännekin ylen harvoin.. Kiva lukea, että Huippis on loppuun asti ollut huippua ja gradukin hyvässä vedossa:)
Ajattelin sua (Ruotsis ja) Sambias, eksoottisuus pohjoisessa ja etelässä on niin erilaista! Nägemiseni:)
Lähetä kommentti