sunnuntai 27. huhtikuuta 2008

Onnenhetkiä

Nyt tiedän, millaista on elää hetkessä. Silloin maailmaan mahtuu vain auringonpaiste, sininen taivas, valkoiset vuoret ja moottorikelkka alla, silloin tuntuu siltä ettei mikään murhe voi tavoittaa. On melkein pakko huutaa ääneen onnesta, kun saa olla juuri silloin, juuri siinä.

Viime torstain kelkkaretki oli täynnä tällaisia hetkiä. Päivä oli aurinkoinen ja upea, kun iltapäivällä lähdimme kaverini kanssa pienelle kelkkaretkelle. Ajoimme Colesbuktaan, jossa on taas yksi hylätty venäläinen kaivoskylä. Maisemat olivat upeat ja meri kauniisti jäässä. Kiertelimme rakennuksia sekä nautimme piknikistä ja kovasti jo lämmittävästä auringosta.







1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Eeva, et voi tietääkään, miten paljon iloa tuottaa lukea onnestasi siellä. Ajatuksin vierailen luonasi joka päivä. Rakkain terveisin mama.