Seuraavat kuukaudet nautimme keskiyön auringosta, sillä viime viikonloppuna aurinko laski viimeisen kerran ennen elokuun loppua. Ja mikä olisikaan ollut parempi tapa juhlistaa jatkuvasti horisontin yläpuolella hehkuvaa aurinkoa kuin lauantainen kelkkaretki itärannikolle.
Parempaa säätä ei retkellemme olisi voinut toivoa. Keväinen aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmittikin jo sen verran, että kelkkahaalarissa oli välillä tukalat oltavat. Aiemmin viikolla runsain määrin satanut puuterilumi teki maisemat ihanan pehmeän näköisiksi. Tosin ajaminen pehmeässä lumessa sai kelkan välillä heittelehtimään niin, että vielä reissusta palattuammekin tuntui kuin olisin ollut merisairas...
Ajoimme itärannikolle leveitä laaksoja pitkin ihastellen ympärillä kohoavia vuoria ja pysähdellen valokuvaustauoille. Itärannikolle saapuminen oli hieno hetki, idässä päin näkyi vain loputtomasti merijäätä. Ajoimme kauniin jäätikön edustalle ja pidimme lounastauon nauttien auringonpaisteesta ja uskomattoman kirkkaista maisemista. Suomalainen ruisleipä maistui niissä maisemissa erityisen hyvältä.
Parempaa säätä ei retkellemme olisi voinut toivoa. Keväinen aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmittikin jo sen verran, että kelkkahaalarissa oli välillä tukalat oltavat. Aiemmin viikolla runsain määrin satanut puuterilumi teki maisemat ihanan pehmeän näköisiksi. Tosin ajaminen pehmeässä lumessa sai kelkan välillä heittelehtimään niin, että vielä reissusta palattuammekin tuntui kuin olisin ollut merisairas...
Ajoimme itärannikolle leveitä laaksoja pitkin ihastellen ympärillä kohoavia vuoria ja pysähdellen valokuvaustauoille. Itärannikolle saapuminen oli hieno hetki, idässä päin näkyi vain loputtomasti merijäätä. Ajoimme kauniin jäätikön edustalle ja pidimme lounastauon nauttien auringonpaisteesta ja uskomattoman kirkkaista maisemista. Suomalainen ruisleipä maistui niissä maisemissa erityisen hyvältä.
Reissumme kruunasi se, kun ennen kotimatkaa bongasimme vielä jääkarhuemon ja kaksi pentua! Olimme oikein turvallisen etäisyyden päässä, mutta tajusin silti, että ensimmäistä kertaa näin jääkarhun niin, etten ollut turvassa laivassa. Huikea kokemus.
2 kommenttia:
Ihanaa kuulla Sinusta!!
Siellä on uskomattoman kaunista, ja vaikea kuvitellakaan, miten kirkasta yötä päivää. Miten teidän bensat riitti noin pitkään reissuun? Vieläkö iglu on pystyssä ja käytössä? Oletteko parakeilla säästyneet lumivyöryvaaroilta?
Kauheasti terveisiä meiltä täältä tavallisen kevään keskeltä. Mama
On todellakin kaunista ja kirkasta! Meitä on hemmoteltu upeilla kevätkeleillä.
Meillä oli reissussa mukana varabensaa, joten hyvin riitti. Reilu tankillinen meni, joten ei reissu ihan halvaksikaan tullut. Mutta nyt on itärannikko nähty...
Iglu on pystyssä edelleen, mutta melko täynnä lunta. Yhden yönkin yritin siellä nukkua, mutta keskellä yötä karkasin takaisin sisälle, kun tuli kylmä.
Sitä on taidettu sitten lukea Svalbardpostenin sivuja, kun Nybyenin lumivyöryvaarat on tiedossa... Parakki 11 on onneksi melko turvassa lumivyöryiltä, sillä taitaa olla vain ajan kysymys, milloin jotain tulee rinnettä alas.
Lähetä kommentti