Kaamos on hiljalleen hellittämässä ja valo palaa Huippuvuorille. On ollut ihmeellistä seurata, kuinka taivaanranta muuttuu päivä päivältä kirkkaammaksi, ensin tummansinisestä vaaleansiniseksi, sitten vaaleankeltaiseksi ja oranssiksi. Päivät eivät ole vieläkään kovin valoisia, lähinnä tuntuu että elämme pitkää sinistä hetkeä. Helmikuu on mielestäni kauneinta aikaa täällä, päivällä pääsee ihastelemaan sinisessä ja vaaleanpunaisessa valossa hohtavia maisemia, illalla saa katsella revontulien hehkua taivaalla. Toisaalta, olen nauttinut pimeästä ajasta suunnattomasti ja sen päättyminen on hiukan haikeaa.
Trollsteinen (849 m) ja helmikuun alun valo.
2 kommenttia:
Upeata! Pidättele nyt vielä vähän sitä kaamosta, että mekin ehdimme nähdä sinistä hetkeä ja revontulet. Alamme jo vähitellen katsella matkatavaroita kasaan, joten jossain vaiheessa jos saisimme viime käden matkaohjeita ...
Rakkain terveisin mama.
Hei ihania ystävänpäivän viime hetkiä! Oot tärkeä:)
Lähetä kommentti