Auringonpimennys

Kauan odotettu auringonpimennys näkyi onneksi hienosti, ohuen pilviverhon takaa. 93 % Auringosta oli kuun takana piilossa, hiukan vielä pohjoisemmaksi kun olisi päässyt niin pimennys olisi näkynyt täydellisenä. Hiukan pettynyt olin, kun ei tullutkaan pimeää, ei edes hämärää. Valo oli vain jotenkin tavallista valjumpaa.

Hyvä että elämässä on tuollaisia pieniä iloja, nyt todella tarvitsen niitä. Kaksi viimeistä viikkoa olen ahertanut gradun parissa kuin viimeistä päivää. Vajaat kahdeksantuntiset päiväni viikonloppuvapaineen ovat vaihtuneet ensin kymmentuntisiksi, sitten kaksitoistatuntisiksi kirjoitus- ja laskusessioiksi ilman vapaapäiviä. Elän koululla, kotona käyn vain nukkumassa. Ikinä en ole näin stressaantuneessa tilassa ollut. Onneksi ensi viikolla alkaa Itävallan loma!

Siinä se nyt pimenee

Harvinainen hetki

Tänään perjantai-iltani ei todellakaan ole yhtä vauhdikas kuin yleensä, mutta nyt se sopii minulle mainiosti! Varmaankin ensimmäistä kertaa huippishistoriani aikana keittiö on vain minun käytössäni koko illan ja pääsen viettämään rauhallista koti-iltaa yksinäni. Sohva, telkkaria ja popcornia. Ah ihanuutta! Omat hetket ovat täällä melko harvassa ja siksi niistä osaakin ihan uudella tavalla riemuita.

Iloitsen myös alkavasta viikonlopusta, vaikka luultavasti suuri osa siitä kuluukin koululla. Kaksi seuraavaa viikkoa tulevat olemaan työntäyteisiä, sillä sen jälkeen gradun pitäisi olla niin valmiina, että voin hyvällä omallatunnolla lähteä kymmeneksi päiväksi Itävaltaan hurvittelemaan. Lomalla en halua ajatella rajakerrosta, lämmön voita, turbulenssia, stabiilisuutta, en mastoja enkä mittareita.

Elämää ja graduntekoa...

Niin, ehkä elämää on ollut vähän liikaakin, sillä gradunteko on välillä jäänyt selväksi kakkoseksi. Nyt olen alkanut huomata, että on se gradukin jossain vaiheessa väännettävä. Siksiköhän blogini on elänyt melkoista hiljaiseloa viime aikoina? Yritän parantaa tapani, taas kerran, joten toivottavasti musta kuuluu jatkossa edes vähän enemmän!

Maitoa ja kelkkani tuho

Nyt seuraa sekalaisia huomioitani tänään.

Maito on tunnetusti Huippuvuorilla kallista ja kunnon maidon litrahinta on lähempänä kolmea kuin kahta euroa. Vajaalla kahdella eurolla saa sitten forevermilkiä, jota ei kyllä sinällään pysty juomaan, on se niin oudon makuista. Eilen ja tänään maito oli kuitenkin tarjouksessa 5 kruunua/litra, ja minähän ostin paljon maitoa. Ja koska en ole pitkään aikaan saanut juoda oikeaa maitoa, olen innoissani tuhonnut sitä pari litraa päivässä. Nyt on melkoinen ähky.

Kelkkakausi on pian päättymässä. Ei pelkästään sen takia, että keskustassa ajaminen alkaa jo muistuttaa vesiurheilua, vaan myös siksi että kelkkani tela vetelee viimeisiään. Huomasin tänään, että se on melkein riekaleina. Harmittaa hiukan, koska uusi tela maksaa enemmän kuin koko kelkka muuten. Tuskin sitä saa enää myytyäkään tuossa kunnossa. No, onneksi tämä tapahtui kauden loppupuolella.

Hauskaa vappua!

Kevät tuntuu saapuneen vihdoin Huippiksillekin. Muuttolinnut palaavat, tiet alkavat olla jo osin sulana ja juhlitaan vappua! Vappuaatto kului synttärijuhlien ja kakun merkeissä keittiössämme. Juhlat jatkuivat myöhään ja olivat riehakkaat, mutta suomalaisesta vappujuhlinnasta poiketen meitä villitsi vain väsymys ja hyvä seura. Hyvä, että näinkin voi joskus juhlia.

Me suomalaiset jouduimme kovasti selittelemään vapunjuhlintaintoamme, muualla päivä ei ilmeisesti ole samanlainen karnevaali kuin Suomessa. Vaikka Norjassakin vappu on vapaapäivä, niin eipä täällä vappua pahemmin juhlisteta. Teimme sentään simaa, josta tuli oikein hyvää, jopa muiden mielestä. Nyt sitä on pullokaupalla jäljellä. Ylioppilaslakkia oli kovin ikävä, vaikka hassultahan se täällä olisi näyttänyt.



Vapunpäivänä halusimme lähteä piknikille jonnekin vuorenhuipulle. Lähdimmekin aamulla hiihtämään ylös Sarkofagenille, vaikka edellispäivien auringonpaiste olikin vaihtunut pilviin ja lumisateeseen. Hiukan erilainen vappukeli kuin Suomessa! Piknikeväät maistuivat kuitenkin hyvältä, vaikka sormet niitä syödessä kylmettyivätkin.



No, tietysti juuri takaisin päästyämme aurinko taas näyttäytyi ja nyt ulkona on aurinkoinen kevätpäivä. Vapunpäiväni ohjelmaan kuului myös alumiinifolion teippaaminen ikkunaan. Mun huoneeseenhan ei mikään keskiyön aurinko paista! Valitettavasti en osannut tehdä folioviritelmästäni mitään avattavaa versiota, joten nyt huoneeni on pimeä yötäpäivää. Vapunpäivä jatkuu nyt sisätiloissa laiskotellen. Hauskaa vappua kaikille!

Onnenhetkiä

Nyt tiedän, millaista on elää hetkessä. Silloin maailmaan mahtuu vain auringonpaiste, sininen taivas, valkoiset vuoret ja moottorikelkka alla, silloin tuntuu siltä ettei mikään murhe voi tavoittaa. On melkein pakko huutaa ääneen onnesta, kun saa olla juuri silloin, juuri siinä.

Viime torstain kelkkaretki oli täynnä tällaisia hetkiä. Päivä oli aurinkoinen ja upea, kun iltapäivällä lähdimme kaverini kanssa pienelle kelkkaretkelle. Ajoimme Colesbuktaan, jossa on taas yksi hylätty venäläinen kaivoskylä. Maisemat olivat upeat ja meri kauniisti jäässä. Kiertelimme rakennuksia sekä nautimme piknikistä ja kovasti jo lämmittävästä auringosta.

Kohti itää!

Seuraavat kuukaudet nautimme keskiyön auringosta, sillä viime viikonloppuna aurinko laski viimeisen kerran ennen elokuun loppua. Ja mikä olisikaan ollut parempi tapa juhlistaa jatkuvasti horisontin yläpuolella hehkuvaa aurinkoa kuin lauantainen kelkkaretki itärannikolle.

Parempaa säätä ei retkellemme olisi voinut toivoa. Keväinen aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmittikin jo sen verran, että kelkkahaalarissa oli välillä tukalat oltavat. Aiemmin viikolla runsain määrin satanut puuterilumi teki maisemat ihanan pehmeän näköisiksi. Tosin ajaminen pehmeässä lumessa sai kelkan välillä heittelehtimään niin, että vielä reissusta palattuammekin tuntui kuin olisin ollut merisairas...

Ajoimme itärannikolle leveitä laaksoja pitkin ihastellen ympärillä kohoavia vuoria ja pysähdellen valokuvaustauoille. Itärannikolle saapuminen oli hieno hetki, idässä päin näkyi vain loputtomasti merijäätä. Ajoimme kauniin jäätikön edustalle ja pidimme lounastauon nauttien auringonpaisteesta ja uskomattoman kirkkaista maisemista. Suomalainen ruisleipä maistui niissä maisemissa erityisen hyvältä.

Minä ja jäätikkö

Reissumme kruunasi se, kun ennen kotimatkaa bongasimme vielä jääkarhuemon ja kaksi pentua! Olimme oikein turvallisen etäisyyden päässä, mutta tajusin silti, että ensimmäistä kertaa näin jääkarhun niin, etten ollut turvassa laivassa. Huikea kokemus.

Löydä kuvasta jääkarhu :)